Hongkong haltuun päivässä

Palataan ajassa taaksepäin. Lähdin kotoa tiistaiyönä kolmelta ja saavuin Hongkongiin keskiviikkoyönä yhden jälkeen, paikallista aikaa kello seitsemän jälkeen aamulla. Amsterdamissa oli muutaman tunnin välilasku. Siinä stressin ja innostuksen tuoksinassa en saanut matkan aikana nukuttua kuin parit torkut, joten olin Hongkongiin saapuessani aika töttöröö. Aioin ottaa heti kärkeen torkut hotellihuoneessa, mutta huone ei tietenkään ollut valmis vielä siihen aikaan aamusta. Ei siis auttanut muu kuin lähteä saman tien katselemaan paikkoja.

Enpä ole ennen näin isolla koneella lentänyt

Hotellini, paikallinen NNKY, sijaitsi Kowloonin eli Kiinan mantereen puolella. Otin kirjaimellisesti Lonely Planetin taskuoppaan käteen ja lähdin käppäilemään suuntaan X. Vaeltelin ensin pääkatu Nathan Roadin tuntumassa, katselin maailmanmenoa ja bongasin elektroniikkaliikkeiden ja erilaisten ravintoloiden välistä tietysti H&M:nkin.

Hotelli sijaitsi lupaavannimisellä kadulla.

Aamiaiseksi söin uteliaisuuttani kalanmuotoisen vanilja-papuhillo-jäätelövoileivän. 
Piti maistaa. Oli hyvää.

Katunäkymää Kowloonissa

Otin kaverin vinkistä vaarin ja hankin ladattavan Octopus-kortin, jolla voi maksaa käytännössä kaikkien liikennevälineiden liput ja jopa ostokset ruokakaupassa, kuten vahingossa huomasin. Kortista piti maksaa 50 dollarin (n. 5e) pantti, ja siihen saattoi ladata haluamansa määrän rahaa. Sitten saikin matkustaa metrolla, bussilla, laivalla ja lentokenttäjunalla hankkimatta joka kerta erikseen lippua. Varsin kätevää!

Ajoin metrolla Kowloonin niemen kärkeen ja kävelin sataman rantaan ihailemaan Hongkongin saaren silhuettia. Hyppäsin Star Ferry -lautalle ja körötin Hongkongin puolelle. Matka kesti kymmenisen minuuttia. Kyydissä oli lisäkseni muutama kuvia näppäilevä turisti ja muutama kyllästyneen näköinen paikallinen matkustaja. Vastarannalle päästyäni ajelin bussilla saaren korkeimman kohdan, The Peakin, juurelle. Sieltä kukkulan huipulle (552 m) kulkee raitiovaunu, joka on ollut toiminnassa jo 1800-luvun lopulta saakka. Varsin sympaattinen veijari. Kukkulan huipulta oli komeat näkymät, kun päivä oli kirkas. Huipulla totesin myös, että montaa asiaa kannattaa maistaa, mutta ei seesami-kurpitsajäätelöä. Yök.

Ajelin The Peakiltä alas bussilla, jotta näkisin vähän eri maisemia kuin raitiovaunusta. Kukkulalla sijaitsevat Hongkongin kalleimmat asumukset, mutta lienevät varsin arkisen näköisiä, kun en minä ainakaan mitään linnoja siellä huomannut.

 Katukojuja

Hilpeää halloweenia!

Maailman pisimmät ulkoilmaportaat

Temppelikoira

Iltapäivä oli jo pitkällä, mutta kun olin vauhtiin päässyt, niin päätin pikaisen lounaan haukattuani katsella sitten Hongkongin puolellakin itseäni kiinnostavat nähtävyydet. Kiertelin katumarketteja ja bongasin maailman pisimmät ulkoilmaliukuportaat, jotka johtavat keskustan kauppa- ja toimistokeskittymästä ylempänä rinteellä sijaitseviin asuinlähiöihin. Pistäydyin Man Mo -temppelissä ja katselin antiikkia Hollywood Roadilla. Osuin myös kauppahalliin, jossa myytiin jos jonkinlaista syötäväksi tarkoitettua merenelävää. Oliot lilluivat jotakuinkin elävinä vesialtaissa, ja voin vaikka vannoa, että yksi pitkittäin halkaistu kala yritti vielä hengittää leikkuulaudalla. Alkoi tehdä liian pahaa, joten poistuin pikaisesti.

Alkoi jo tulla pimeä, mutta päätin sinnitellä vielä takaisin Kowloonin puolelle rantaan katsomaan joka ilta esitettävää Symphony of Lights -valoshow'ta. Onneksi ei ollut kiire, koska kävelin käytännössä ympyrää 1,5 tuntia. Olisi mielenkiintoista nähdä sellainen Indiana-Jones-lentää-ympäri-maailmaa-tyylinen kartta-animaatio siitä, millainen reittini loppujen lopuksi oli... Kokemuksesta oppineena ostinkin seuraavana iltana Temple Streetin katumarkkinoilta kompassiavaimenperän (löysin jopa toimivan kokeiltuani useita).

Luulin, että kiinalaiset ovat saavuttaneet turhuuden ja mauttomuuden huipun Shanghaissa joenalaisella spektaakkelijunallaan, mutta kyllä tämä Symphony of Lights oli suorastaan hämmentävän mauton. Ja turha. Mutta tulipahan nähtyä ja todettua se itse. Suosittelen muillekin, jos haluatte kokea jotakin jännittävää. Käytännössä siis Hongkongin puolen pilvenpiirtäjät vilkkuvat ja välkkyvät vuorotellen syntikkamusiikin tahtiin. Mautonta, eikä edes kovin näyttävää, mutta hämmentävä spektaakkeli.

Tässä vaiheessa kello oli noin puoli yhdeksän, ja olin lievästi sanottuna puhki. Otin satamasta taksin kotiin ja olin nukahtaa jo takapenkille. Uni tuli hotellilla melko nopeasti. Kova sänky ei haitannut lainkaan.

Tulipa sitten todistettua, että on mahdollista nähdä kaikki olennainen Hongkongissa yhdessä päivässä. Olisin varmaan käynyt vielä Temple Streetin katumarkkinoillakin samana iltana, ellen olisi ollut niin väsynyt. Menin sinne seuraavana päivänä Disneylandin jälkeen. Kannatti kyllä. Kojuissa myytiin kaikkea Kiina-krääsästä feikki-Legoihin ja elektroniikasta ja seksivälineistä lemmikkien vaatteisiin. Paikallisia parveili katukojuissa syömässä ja katumuusikot viihdyttivät. Sympaattista.