Disneyland!

 
Haaveilin pienenä urasta Disneyn animaattorina ja tietysti myös Disneylandiin pääsemisestä. Pari vuotta sitten pääsin käymään Pariisin Disneylandiin, ja meinasi tulla ihan tippa linssiin siinä portilla. Suunnittelin alun perin meneväni Hongkongin Disneylandiin vasta lähtöpäivänä perjantaina ja jatkavani siitä suoraan lennolle, koska Disneyland sijaitsee varsin lähellä lentokenttää, mutta lopulta en malttanut odottaa ja säntäsin paikalle jo torstaina.

Disneylandilla on oma metrolinja.

Hongkongin Disneyland on arviolta puolet Pariisin puistoa pienempi, eikä laitteita ole läheskään yhtä paljon. Pariisissa tuli suorastaan kiire ehtiä kaikkiin paikkoihin päivässä, vaikka jonoja ei juuri ollut. Hongkongissa ei tarvinnut juosta paniikissa paikasta toiseen, vaan kaikkea saattoi katsella rauhassa. Nytkään jonoja ei juuri ollut, ja moniin laitteisiin pääsi kävelemään suoraan sisään. Päivällä puistossa oli suorastaan hiljaista, mutta väki lisääntyi illansuussa. Monet ilmeisesti olivat hankkineet halvemman iltalipun ja tulleet fiilistelemään Disneylandia pimeässä.

Minä ja hyvä ystäväni Buzz Lightyear

Jack Skellington hehkeine tyttöystävineen

Oli loistava sattuma osua Disneylandiin Halloweenin aikaan, sillä puisto oli mahtavasti teeman mukaan koristeltu. Tunnelma suorastaan sähköistyi pimeän tullen, kun puistossa soi salaperäinen musiikki Painajainen ennen joulua -soundtrackista Michael Jacksonin Thrilleriin, puisto oli aavemaisesti valaistu ja leijuipa jostakin paikoitellen myös jännittävää usvaa. Halloweenin kunniaksi illalla aukesi kaksi kummitustaloakin, joissa kyllä todella pelotti. Ei mitään Särkänniemen kaatuvia laatikkopinoja ollut siellä, vaan pimeästä loikkaavia zombieita, henkiin herääviä muumioita ja kirkuvia kummitusmorsiamia. Siis näyttelijöitä, ei nukkeja. Mietin pitkin päivää, että puistossa on varmaan aivan älytön määrä työntekijöitä, kun näyttelijöitä riitti kummitustaloihin, paraateihin ja musikaalinäytöksiin noin vain. Oli varsin pelottavaa kulkea kummitustalossa pienen joukkion etummaisena ja pelätä jatkuvasti, mitä seuraavan kulman takaa hyppää esiin. Siis mahtavaa!

Halloween-teemaa krääsätaivaassa

Tunnelma oli siis varsinkin illalla mahtava, mutta laitteet eivät olleet kovin ihmeellisiä. Nalle Puh -laite oli kyllä todella hieno, vaikka ehkä kuulostaakin possujunalta. Se oli hieno. Trust me. Menkää vaikka itse kokeilemaan. Laitteita suuremman vaikutuksen tekivät Mickey's PhilharMagic -3D-näytös ja Leijonakuningasesitys. Sinfoniajuttu oli äärimmäisen viihdyttävä: Aku esitti vanhaa kunnon Disney-slapstickiä jahdatessaan karannutta taikurin hattua halki parhaiden Disney-piirrosmusikaalikohtausten, ja kaikki tämä häpeilemättömästi kolmiulotteisena. Tässä ei mitään yritetty tehdä "todenmukaista" tunnelmaa, vaan Aku lensi naamaan kiinni, Lumiéren tarjoilemat lautaset viuhuivat korvien ohi ja Aladdinin matto lensi huimaa vauhtia Akraban kaduilla. Tuulikin tuiversi korvissa ja vettä roiskui päälle Arielin luolassa. Innostuin kuin lapsi!

Leijonakuningasesityksessä vaikutuksen teki ennen kaikkea esiintyjien ammattimaisuus. En ole nähnyt Broadwaylle sovitettua Leijonakuningas-musikaalia, mutta kuvien perusteella arvelen, että Disneylandin esitys oli ikään kuin puoleen tuntiin tiivistetty versio lavamusikaalista. Laulajat olivat loistavia, samoin tanssijat ja akrobaatit. Yllätyin iloisesti.

Mitäköhän näille on syötetty?

Lounas Honkongin Disneyn tyyliin

Disneylandin ohjelmatarjontaan kuuluvat tietenkin myös paraatit, ja Halloweenin kunniaksi illalla oli erillinen pimeässä loistava paraati. Kaikki huipentui prinsessa Ruususen linnalla ilotulitus- ja pyrotekniikkanäytökseen. Siinä ei oltu rahoja säästelty. Eivätkä rahat säästyneet huvipuiston vierailijoillakaan: hinnat olivat varsin eri luokkaa kuin muualla Hongkongissa, ja myymälöiden hyllyt notkuivat houkuttelevia leluja. Tietoisuus siitä, että ostoksia pitäisi raahata tammikuuhun saakka ympäri Oseaniaa hillitsi onneksi ostointoani. Ainakin hiukan.

Jätti-Mikin hyökkäys

Ruususen linna seitin peitossa