Vietin joulun eteläsaaren itärannikolla Christchurchissa. Palaan joulutunnelmiin myöhemmin, keskityn tällä kertaa vain tapaninpäivään. Nimittäin.
Heräsin yöllä kahden maissa hotellihuoneessa voimakkaaseen (mutta lyhyeen) maanjäristykseen. Tämän rinnalla Wellingtonissa tuntemani pikku tärähdys oli varsin säälittävä. Hetken kuluttua tuli toinen, melkein yhtä voimakas tärähdys. En ollut aiemmin kokenut "oikeaa" maanjäristystä, joten luonnollisesti loppuyö kului hereillä maatessa ja miettiessä, pitäisikö tässä lähteä ulos vai ovatko nämä vain vaarattomia jälkijäristyksiä Christchurchia syyskuussa koetelleesta isommasta maanjäristyksestä.
Lyhyet järähdykset jatkuivat pitkin aamupäivää, mutta kukaan ei vaikuttanut olevan niistä moksiskaan, joten yritin itsekin ottaa järähdykset seikkailun kannalta. Puoli yhdentoista aikoihin aamupäivällä kuitenkin tuli niin vahva tärähdys, että tauluja tippui seiniltä hotellihuoneessa ja sähköt menivät poikki, joten totesin että on ehkä paras mennä ulos ihmettelemään. Hotellin muut asukkaat ja henkilökunta istuskelivatkin siellä jo jalkakäytävän reunalla ja vastaanoton huippumukava Donald merkkaili vieraita listaansa työmaakypärä päässä.
 |
| Asukkaat ja hotellin koira Winnie odottelevat järistysten laantumista |
 |
| Maanjäristystaidetta |
Paikalliset sanoivat, että iso jyrähdys tuntui yhtä voimakkaalta kuin syyskuun maanjäristys, tosin syyskuun järistys oli kestänyt melkein minuutin ja tämä vain muutaman sekunnin. Radiossa kerrottiin, että järistys tuntui rajulta vaikka sen voimakkuus oli vain 4,9 Richterin asteikolla (syyskuussa 7,1), sillä sen keskus oli vain muutamien kilometrien syvyydessä ja vieläpä vain parin korttelin päässä hotellistamme.
Hotelli oli vanha, mutta se vaikutti kestävän tärähdykset hyvin. Muualla Christchurchissa vahinkoja kuitenkin tuli, ja esimerkiksi ostoskeskuksia ja Base-hostelli jouduttiin evakuoimaan. Kaupungin keskellä seisova katedraalikin sai vaurioita. Kun sähköt palasivat eikä maa ollut hetkeen järissyt, Donald totesi että sisällä on varmaankin taas turvallista. Itse lähdin hiukan kävelylle, kun ei tehnyt mieli odottaa, putoaako katto niskaan.
 |
| Kaupungilla oli rauhallista kaikesta huolimatta (tosin ihan keskustassa oli kuulemma ruuhkaa kaduilla) |
 |
| Taidekeskus suljettiin varmuuden vuoksi |
 |
| Murtunut savupiippu |
Pieniä järistyksiä tuli harvenevaan tahtiin koko loppupäivän, ja vielä yöllä kahdentoista jälkeen tuli yksi voimakkaampi. Oli kyllä melko pelottava päivä, kun vähän väliä tärähteli eikä koskaan tiennyt, tulisiko seuraavaksi niin iso järähdys, että talo kaatuu. Olihan se toisaalta jännittäväkin kokemus, mutta edelleen kyllä hiukan kauhistuttaa ja jokainen lattian tärähdys saa säpsähtämään. Vaikka olen jo Kaikourassa, 180 kilometrin päässä. No, eiköhän tästä traumoitta selvitä!
Uutinen aiheesta NZ Heraldin sivuilla
Videoraportti maanjäristyksistä
