Jälkivaikutelmia Sydneystä

Muutama päivä Sydneyssä hurahti nopeasti. Katsomista olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa, mutta toisaalta tuntuu, että kaikki olennainen tuli nähtyä nytkin. Säät suosivat pari ensimmäistä päivää, jopa niin että onnistuin käräyttämään naamani. Se kävi kyllä todella nopeasti ja salakavalasti, joten ei ole mikään vitsi, että aurinkorasvaa kannattaa laittaa jopa pilvisenä päivänä.

Irlannista paikalle raahattu Victoria nimeään kantavan ostoskeskuksen edustalla

Harbour Bridge

Futuristista näkymää Darling Harbourista, horisontissa Sydney Tower

Olen huomannut, että kun on vain vähän aikaa tutustua isoon kaupunkiin, kannattaa kiltisti nöyrtyä heti alkuun matkustamaan paikallisella kiertoajelubussilla, niin mauttomalta kuin se vaikuttaakin. Siten saa hyvän yleiskäsityksen kaupungista ja siitä, mitä nähtävyyksiä haluaa käydä katsomassa. Usein lippu on voimassa 24 tuntia, joten kätevintä on tehdä yksi kokonainen ajelukierros illansuussa lähes viimeisellä bussilla ja mennä seuraavana päivänä kierrokselle uudelleen pysähdellen haluamissaan paikoissa.

Sydneyssä käppäilin ensimmäisenä päivänä pääkadun käytännössä päästä päähän The Rocksiin, ostin kiertoajelubussin lipun siellä ja ajoin sillä takaisin hostellin vieressä sijaitsevalle rautatieasemalle. Samaan lippuun kuului myös kierros Bondi Beachin ympäristössä, joten seuraavana aamuna köröttelin ensin Bondi Beachin kierroksen ja vaihdoin sitten kaupunkikiertoajeluun. Menin Woolloomooloo Bayhin lounaalle, koska siellä sijaitsevasta kioskista kuulemma Sydneyn silmäätekevätkin käyvät ostamassa piirakkaa. Erilaiset suolaiset piirakat ovat ilmeisesti täällä jokin maan erikoisuus, niitä on tarjolla kaikkialla. Hyvin englantilaistyylinen tuotos. Tilasin listalta Tigerin, jossa oli taikinakuoren sisällä lihakastiketta, piirakan päällä perunamuusia ja hernesosetta ja vielä sen päällä ruskeaa kastiketta. Ei mikään ihan pikku lounas eikä mitään gourmeta, mutta siinähän se meni.

Lounas, taustalla Finger Wharf

Kävelin seuraavaksi Sydneyn oopperatalolle. Oikaisin luonnontieteellisen puutarhan halki, mikä oli loistava veto. Kasvit eivät niin kovasti kiinnosta, mutta ihmettelin, mitä vinkunaa puista kuuluu ja huomasin, että niiden latvat olivat täynnä hedelmälepakoita. Siistiä! Lisäksi puistossa käyskenteli iibiksiä ja muita lintuja. Otin kengät pois ja käppäilin noin kilometrin matkan oopperatalolle nurmikkoja pitkin.

Australianpyhäiibis, ystävien kesken pelkkä iibis

Lentäviä koiria eli hedelmälepakoita vai mitä lie lenkkoja ne nykyään ovat

Oopperataloa tyydyin toljottamaan ulkopuolelta, koska opastettu kierros olisi maksanut noin 40 euroa. Illaksi pakenin sadetta Darling Harbourin IMAX-teatteriin, joka muuten on maailman suurin lajissaan. IMAX-teatterissahan valkokangas on kaarella vähän samaan tapaan kuin planetaariossa, jolloin todella tuntuu kuin olisi elokuvan keskellä. Valitettavasti ohjelmiston puolesta tarjolla ei ollut muuta kuin jo kertaalleen nähty Avatar, mutta kyllä se näytti komealta.

Jätin maisematorni Sydney Towerin väliin kalliin hintansa vuoksi ja päätin sen sijaan maanantaina kiivetä Harbour Bridgen kaaren huipulla olevalle näköalatasanteelle. En kuitenkaan tahtonut millään löytää paikkaa, josta kiipeilykierros alkaa, ja kun huomasin jo olevani sillalla, en enää viitsinyt kääntyä takaisinkaan ja tyydyin siis vain kävelemään sillan yli. Näkymät olivat kyllä varsin komeat sieltäkin.

Toisella puolella lahtea sijaitsee 1900-luvun alussa perustettu Luna Park -huvipuisto, joka muistuttaa hengeltään hiukan New Yorkin Coney Islandia. Sateisena maanantaina se oli myös yhtä kuollut paikka, vain pari luokkaretkiryhmää oli puistossa. Kävin kokeilemassa vanhaa vuoristorataa, joka oli minulle ainakin ihan sopivan hurja, ja jatkoin sitten matkaa lauttalaiturille. Ajoin takaisin lahden toiselle puolelle yhdellä satama-alueella liikennöivistä lautoista.

Freddie elää

Vuoristoradassa oli söpöt vaunut

Mine! Mine!

Illalla tapasin Sydneyssä tutkimusvaihdossa olevan Eriikan, joka asustaa lähellä Bondi Beachiä. Eriikka pyöräytti illalla suorastaan herkullisen lammasaterian kuskuksen ja avokadosalaatin kera. Nam nam!

Viimeisenä Sydneyn-päivänä käppäilin aamupäivällä Bondi Beachilla ja siitä eteenpäin pitkin rantaa. Ilma oli ikävän pilvinen ja tuulinen, joten uimaan ei ollut asiaa (vaikkakin veden lämpötila olisi ollut mukava 18 astetta), mutta rantatiellä oli meneillään Scuplture By The Sea -tapahtuma, ja polun molemmin puolin oli erilaisia veistoksia. Tein parin tunnin kävelylenkin niitä ihmetellen.

Dangerous conditions

Bondi Beach ei-niin-houkuttelevana

Taidetta rannalla

Tällaisessa asussa kelpaisi uiskennella Suomessakin marraskuussa

Samaisena tiistaina sattui olemaan myös Melbourne Cup, Melbournessa järjestettävä vuotuinen laukkakilpailu, joka on hiukan kuin Australian versio Englannin Royal Ascot -laukkakisoista. Victorian osavaltiossa Melbourne Cupin päivä on yleinen vapaapäivä, ja Sydneyssäkin iltapäivällä käytyä kilpailua saattoi katsoa monessa pubissa screeniltä. Kuten Ascotissakin, tärkeä osa tapahtumaa on naisten muoti ja erityisesti hatut. Hienosti pukeutuneita seurueita liikkui kaupungillakin paljon. Itse menin Eriikan työpaikalle University of Sydneyyn, jossa henkilökunnalle (ja nyt myös minulle) oli kuohuviinitarjoilua ja laukkakilpailun katsomista. Paha kyllä kisa oli ohi ennen kuin arvasimmekaan, ja näimme siitä vain lopun. No, sentään saatiin kuohuviiniä.

Sydney on varsin nätti kaupunki, mutta jotenkin se ei sykähdyttänyt. En oikein osaa sanoa, miksi. Jotenkin se oli vain tylsä. Saa nähdä, mitä mieltä olen Melbournesta. Brisbane on kuulemma kiva, mutta sinne en tällä retkellä pääse.