Reissun viimeisen osuuden vietin Uuden-Seelannin lämpimissä pohjoisosissa. Pohjoinen on varsin harvaan asuttua aluetta, ja monien kaupunkien väkiluku moninkertaistuu kesäisin (= meidän talvella) kun uusiseelantilaiset rynnistävät kesäasunnoilleen ja hotelleihin lomailemaan. On hankalaa näin omista lähtökohdistaan sisäistää, että pohjoinen onkin lämpimämpi kuin etelä ja kesällä on kylmempi kuin talvella (jos puhutaan eurooppalaisten käsittämistä vuodenajoista, Uudessa-Seelannissahan siis joulu on kesällä ja pääsiäinen syksyllä). Näiden vastakohtaisuuksien vuoksi varmasti Uuden-Seelannin eurooppalaiset valloittajatkin aikanaan pitivät loogisena sitä, että paikalliset joutsenet ovat mustia. Onhan kaikki muukin nurin päin Eurooppaan verrattuna.
Thamesista jatkettiin pikku-taikabussilla pohjoiseen Coromandelin niemimaata pitkin. Ensimmäinen pysäkki matkalla oli Cathedral Cove, kaunis poukama, jossa on jättimäinen veden kallioon kaivertama luola tai tunneli (Ns. läpireikä. Tieteellinen termi. On on.). Paikka on suosittu uimaranta, johon voi joko kävellä parkkipaikalta noin 20 minuutin matkan pusikossa kulkevaa polkua tai ajaa veneellä. Rannalla on myös kuvattu viimeisintä Narnia-leffaa Prinssi Kaspian. Sen huomaa helposti leffassa saareksi, jolla on lohikäärme.
 |
| Tällä puolella rantaa kuvattiin Narnia-leffaa. |
 |
| Rannan toinen puolisko |
 |
| Puoliskot yhdistävä "katedraali" |
 |
| Tunnelissa voi käydä köpelösti |
Seuraavaksi menimme ihmettelemään Hot Water Beach -rantaa (sijaitsee lähellä Whitiangaa), jolla nimensä mukaisesti on kuumaa vettä. Vesi tihkuu hiekan läpi maanalaisista kuumista lähteistä, ja kuka tahansa voi laskuveden aikaan kaivaa hiekkaan oman lämpimän uima-altaan. Kuulemma viime aikoina pohjavesi on tosin kuumentunut roimasti, kukaan ei oikein tiedä miksi.
Rannalla voi uida myös ihan meressäkin, minkä päätin tehdä. Kahlasin vyötärösyvyyteen ja annoin aaltojen huuhdella. Kunnes tuli yksi jättimäinen aalto, joka kasteli kokonaan ja vei silmälasit mennessään. Tajusin saman tien, että niitä on turha edes yrittää etsiä. Aallot seurasivat toisiaan ja jokaista aaltoa seurasi iso imu, joten parin aallon jälkeen rillit voivat olla jo ulapalla likinäköisen delfiinin päässä. No, onneksi on vakuutus ja piilareita. Ja aina on kiva ilahduttaa likinäköisiä merinisäkkäitä.
 |
| Rillit in memoriam |
Köröttelimme useiden pikku lomakylien halki, kunnes saavuimme Coromandel Towniin, pikkuiseen lomakylään. Yksi katu, useita hotelleja ja hostelleja. Ilahduttavaa kyllä, minun hostellissani oli sauna, ja vieläpä oikein mukiinmenevä sellainen. Ihanassa kesäsaunassa unohtui viimeinenkin harmitus menetetyistä rilleistä. Hostellinpitäjä tosin unohti minut lukkojen taakse saunomaan, mutta vain kahdeksi tunniksi. Sainpahan saunoa rauhassa.
 |
| Matkan varrella nähty kalliomuodostelma, joka on kuulemma nukkuva jättiläinen. |
 |
| Herra 4 Square, kauppaketjun maskotti, on tuttu näky kaikkialla Uudessa-Seelannissa. |
 |
| Hieno hotelli/pubi Coromandel Townin pääkadun varrella |
 |
| Tunnelma saunan jälkeen |
Coromandel Townissa ei ollut juurikaan mitään tekemistä, muuta kuin maistaa Uudelle-Seelannille kotoperäisiä vihersimpukoita (totesin, etten edelleenkään pidä simpukoista) ja kierrellä muutamia käsityöliikkeitä mukavan amerikkalaisnaisen kanssa. Iltapäivällä seilasin lautalla takaisin Aucklandiin.
 |
| Meni hiukan annos hukkaan, taisin saada kolme simpukkaa nieltyä... |
 |
| Kirsikat olivat herkullisempia kuin missään koskaan! |
 |
| Hyvästit Coromandelille |
 |
| Välilasku Waiheke-saarella |
 |
| Kyllä Aucklandillakin on ihan tunnistettava silhuetti, lähinnä tietysti Sky Towerin ansiosta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos et halua kirjautua sisään kun jätät kommenttia, valitse kohta Nimi/Url-osoite, niin voit valita minkä tahansa käyttäjänimen itsellesi. Kohdan URL-osoite voi jättää tyhjäksi.