Wellywoodin kukkuloilla

Reissun pisin yksittäinen pysähdys oli Uuden-Seelannin pääkaupunki Wellington. Työkaverini tytär Kristina oli ystävällisesti (ja rohkeasti) luvannut majoittaa minut kahdeksi viikoksi pelkän Facebook-tuttavuuden ja äitinsä ilmeisten suositusten perusteella. Kristina ja poikaystävänsä Matteo osoittautuivat lievästi sanottuna loistaviksi majoittajiksi, ja tulimme juttuun mainiosti. Asiaa auttoivat varmasti yhteiset mielenkiinnon kohteet, kuten elokuvat ja Disney/Pixar.

Näkymää parvekkeelta

Tällaistakin voi parvekkeelta vakoilla

Weta vierailulla

Edelleen parvekkeelta

Kristinan ja Matteon asunto sijaitsi lähiössä nimeltä Seatoun, ja sen parvekkeelta avautui näkymä merelle ja Miramarin lähiöön. Miramar tunnetaan leikkisästi nimellä Wellywood (Hollywoodin mukaan), koska alueella sijaitsevat mm. Taru Sormusten herrasta -elokuviin lavasteet, pienoismallit, aseet jne. tehnyt Weta Workshop sekä Peter Jacksonin elokuvayhtiön kuvausstudiot. Jackson itsekin asuu Miramarissa, ja kuulemma sekä hän että Wetan johtaja Richard Taylor käpystelevät ajoittain kartsalla. Minä en kyllä nähnyt.

Kävelylenkeillä katsoin uteliaana jokaiseen avoimeen varastoon, jos siellä vaikka näkyisi jotakin mielenkiintoista. Yhdellä reissulla innokkuus palkittiinkin: kävelin Weta Workshopin toimiston ohi, ja näin avoimesta varaston ovesta ison balrogin pään seinällä roikkumassa. Lisäksi pihalla oli porukkaa maalaamassa muovisia kiviä. Todellista Wellywoodin taikaa!

Kristina ja Matteo ovat molemmat töissä Weta Digitalilla, joka tekee tietokone-erikoistehosteita elokuviin kuten Taru Sormusten herrasta ja Avatar. Tällä hetkellä työn alla ovat mm. Tintti-elokuva, Apinoiden planeetta 2 ja tietenkin tuleva Hobitti. Kristina ei voinut paljonkaan työstään salassapitovelvollisuuden vuoksi kertoa, mutta Matteo on töissä jälkituotannon puolella ja pääsin käväisemään hänen työpaikallaan, jossa muuten oli noin vain sormustenherra-leffojen haarniskoja ja aseita koristeena ja nurkassa Peter Jacksonin elokuvassa käyttämä pienois- King Kong. Että sellainen työpaikka. Matteo kertoi työstään ja näytti hiukan, miten hän muokkaili apinoiden ilmeitä Apinoiden planeetta -leffaa varten. Varsin siistiä!

Ihanat majoittajani raahasivat minut kiltisti mukaan myös ystäviensä luo (ja Weta Digitalin pikkujouluihin), ja tapasin monia mukavia tyyppejä. Wellingtonissa oli siis hiukan liiankin kivaa, ja meinasi suunniteltu työnteko jäädä vallan jalkoihin...

Sunnuntai-iltapäivä Scorching Bayssa

Scorch-O-Raman (ent. Chocolate Fish) terassilla myös ennen tuntemattomat Sormusten herran tähdet istuskelivat asuessaan kuvausten aikana Peter Jacksonin rantatien varrella omistamissa taloissa.

Pelottava yksityiskohta Scorch-O-Raman seinässä.

Wellington osoittautui kaikin puolin mainioksi kaupungiksi. Keskusta on kohtalaisen pieni, sen kävelee päästä päähän 20 minuutissa. Merenranta on lähellä ja kaupungissa on rento, jopa hiukan luova fiilis. Rannan tuntumassa sijaitsee Te Papa -kansallismuseo, jonne pääsee ilmaiseksi ihastelemaan näyttelyitä Uuden-Seelannin historiasta ja kulttuurista sekä vaihtuvia taidenäyttelyitä. Maanjäristyssimulaattorissa voi kokeilla, miltä tuntuu olla maanjäristyksessä. Simulaatio olikin hyvää harjoitusta, sillä koin joitakin päiviä myöhemmin elämäni ensimmäisen maanjäristyksen. Se oli tosin niin pieni, että piti ihan Kristinalta varmistaa, että se tosiaan oli maanjäristys eikä esimerkiksi ohi ajanut rekka.

Rantakadulla

Kajakkeja keskustan tuntumassa

Moan luuranko Te Papassa

Wetan häkkyrä keskustassa

Parlamenttitalo eli "mehiläispesä"

Taru Sormusten herrasta -elokuvia kuvattiin aikanaan ahkerasti Wellingtonin ympäristössä, ja useampi firma tarjoaa kiertoajeluja alueen kuvauspaikoille. Päätin valita Rover Toursin kierroksen, koska olen lukenut yhden firman oppaan pitämää blogia. Minulla kävikin aika munkki, sillä valitsemanani päivänä olin ainoa kiertoajelun osallistuja, joten sain luksus-yksityiskierroksen, ja oppaana sattui vieläpä olemaan nimenomaan blogia pitävä Jack, joka oli aivan hämmästynyt siitä, että joku yleensäkin lukee hänen blogiaan. Jack on itse sormustenherrafani henkeen ja vereen, joten kierros oli todella perinpohjainen ja viihdyttävä. Kuvauspaikkojen bongailu oli loistava tekosyy kierrellä Wellingtonin ympäristöä.

Tästä sormussaattue meloi paetessaan örkkejä ykkösleffan lopussa. Tausta oli tosin leikelty toisaalta Uudesta-Seelannista.

Matkalla Elrondin neuvonpitoon...

Rivendellissä on nykyään hiukan vähemmän haltia-asutusta

Ranta, jolla Aragorn makasi ja heppa tuli herättelemään.

Sarumanin puutarha. Jos katsoi tarkkaan, saattoi huomata, että ruoho oli hiukan eri sävyistä niissä kohdissa, joissa tornille johtava kivipolku sijaitsi. Myös Sarumanin örkkien puunkaatopuuhat kuvattiin täällä kaupungin puutarhassa.

Weta Cave, Wetan matkamuistomyymälä Miramarissa

Sauron paketissa

Elokuvan ainoa naisörkki on läiskäisty Weta Caven seinälle.

Mushrooms!

Metsää Victoria-vuorella. Täällä kuvattiin useita kohtauksia, mm. se kun hobitit piileksivät ratsastajalta puun juurakossa ja se kun he pakenevat Bukinpurin lautalle.

Luulin, etten tuntisi Uudessa-Seelannissa ketään, mutta kävi ilmi, että myös kaverini äidin hyvä ystävä asuu Wellingtonissa, ja mikä huvittavampaa, vain 10 minuutin kävelymatkan päässä majoituspaikastani. Otin yhteyttä nyt jo 30 vuotta Uudessa-Seelannissa asuneeseen Tepaan, ja hän ja miehensä Bob veivät minut katsomaan näkymiä Victoria-vuorelta. Mukavia tyyppejä, joilla on suloinen kolmijalkainen kissa.

Näkymää Victoria-vuorelta

Tuulimylly Polhill-vuorella

Näkymää edellä mainitun ympäristöstä

Uudessa-Seelannissa luonto ei ole koskaan kaukana, ja aivan Wellingtonin keskustassa sijaitsee jopa villieläinten suojelualue Zealandia, 225 hehtaarin alue suojeltua metsää, joka on ympäröity petoeläinaidalla alueella asuvien lintujen ja liskojen suojelemiseksi. Metsässä kulkee useita luontopolkuja, joiden varsille rakennettujen syöttöpaikkojen ympäristössä pyörii paljon eri lintuja. Tuatara-liskonkin, "elävän fossiilin" voi alueella bongata, ja iltaisin metsään tehdään opastettuja kierroksia pimeässä, jolloin tuurilla voi nähdä jopa kiivejä. Suosittelen Zealandiaa lämpimästi ja aion mahdollisella ensi kerralla mennä yökierrokselle.

Kaunomerimetsoja (pied shag) Zealandiassa.

Hah

Ruokinta-aika.

Miran lempilintu eli kaka

Mutkikasta luontoa

Viiriäisiä polun varressa

Kuuluisa tuatara-lisko lataa akkuja yön metsästystä varten. Tuijotin kaveria varmaan 20 minuuttia, ja sinä aikana se liikautti kerran toista takajalkaansa.

Tui-lintuja näkyy paljon Zealandian ulkopuolellakin

Wellington tunnetaan useilla lempinimillä, joista yksi on Windington, koska kaupungissa tuulee aina. Ei kylläkään tuullut niinä kahtena viikkona kun minä siellä olin, päin vastoin joka päivä oli tyyntä ja hellettä. Jokainen tapaamani ihminen muistikin huomauttaa, että minulla on käynyt aivan uskomaton tuuri, koska Wellingtonissa ei ole koskaan sellaisia säitä.

Wellingtonista matka jatkui eteläsaarelle saartenvälisellä lautalla. Tuntui kyllä haikealta lähteä, mutta onneksi näen mainiot majoittajani taas uudenvuodenaattona!