Extreme-maisemankatselua Queenstownissa

Bilekaupunkina ja extreme-urheilun mekkana tunnettuun Queenstowniin köröteltiin mainiossa säässä. Bussikuski vaihtui, vuorossa oli Scott, joka näytti ehkä 16-vuotiaalta. Hän komensi kaikki illalla Base-hostellin alakerrassa olevaan baariin ja lupasi, että Magic tarjoaa cocktail-shotteja. Baari oli juuri sellainen, mitä voi odottaa bilehostelli Basen alakerrassa olevalta baarilta: valot vilkkuivat, musiikki pauhasi niin ettei puheesta kuullut mitään, ja drinkit olivat halpoja. Taisi tulla tämän reissun GT-indeksille pohjalukema, neljä dollaria (noin 2,60e). Yritin jutella bussissa tapaamieni ihmisten kanssa jonkun aikaa, mutta kyllästyin huutamaan ja lähdin nukkumaan. Taitaa olla teini-ikä ohi... Mutta edukkaat GT:t lämmittivät!

Mahtaakohan Scott edes olla tarpeeksi vanha juomaan drinkkejään?

GT-indeksi kohdallaan

Queenstown oli ihan nätti turistikaupungiksi

Queenstownin ympäristössä kuvattiin paljon Sormusten herra -kohtauksia, ja kaupungissa toimii useita elokuvakierroksia tarjoavia firmoja. Valitsin Nomad Safaris -nimisen firman, koska sitä suositeltiin Ian Brodien Lord of the Rings Location Guidebook -matkaoppaassa. Petyin kovasti. Kierrosta mainostettiin nimellä Safari of the Scenes, ja esitteessä sanottiin nimenomaan, että firma on erikoistunut Sormusten herra -kierroksiin. Kuitenkin puolet kierroksesta käsittelikin alueen kullankaivuuhistoriaa, ja kesken retken pysähdyttiin huuhtomaan kultaa. Mitä hittoa? Kuski kertoi kyllä elokuvan kuvauspaikoista, mutta hyvin ylimalkaisesti. Iltapäivällä kanssani samassa autossa olevista kukaan muu ei ollut edes nähnyt koko elokuvia. Tuli hiukan ääliö olo, kun opas selosti ensin pitkät pätkät alueen luonnosta ja historiasta, ja luetteli sitten äkkiä läpi minulle kuvauspaikat muiden tuijottaessa kyllästyneenä.

Olin todella tuohtunut, koska kierros ei ollut todellakaan halpa, joten kirjoitin palautetta firmalle. Sain hyvin alentuvan vastauksen, että "nykyään asiakkaamme eivät enää ole niin kiinnostuneita elokuvista, eivät he halua kuulla, miten mikäkin kohtaus kuvattiin tai missä hotellissa tähdet asuivat". Mitä ihmettä? Monille varmaankin riittää pelkkä ylimalkainen maininta kuvauspaikoista, mutta Sormusten herra -kierrosta odottavat pettyvät varmasti. Minä en edes ole sieltä fanaattisimmasta päästä. No, lupasivat sentään palauttaa osan rahoista. Rakkaat lukijat, jos te menette Queenstowniin, älkää uskoko Ian Brodieta vaan valitkaa jokin muu firma!

Queenstown siintelee Wakatipu-järven rannalla. Keskellä näkyvällä Deer Park Heights -kukkulalla kuvattiin useita kohtauksia kaikkiin kolmeen Sormustinherraleffaan, mm. susiratsastajien hyökkäys ja Rohirrimin evakkomatka Edorasista.

Benji-hyppyä ei keksitty Uudessa-Seelannissa, kuten usein väitetään,  mutta täällä siitä keksittiin tehdä kaupallista toimintaa, ja se alkoi tällä sillalla Kawarau-joen yläpuolella.

Kawarau-joki esitti useassa kohtauksessa Anduin-jokea, ja se on helppo tunnistaa erikoisen värin perusteella. Joen väri esimerkiksi siinä kohtauksessa kun saattue meloo Argonath-patsaiden ohi ei ole tietokoneella muutettu, vaan joki todella on erikoisen vihertävän sininen.

Tällaisilla neliveto-Subaruilla ajeltiin. Asiaankuuluvat rekisterilaatat taitavat olla jäänne ajalta, kun Nomad Safaris oli kaupungin johtava Sormustenherra-kierrosfirma...

Bruinen eli Kohuvesi (se missä Arwen hukutti sormusaaveet laukkaavilla aaltohevosilla) ylitettiin brutaalisti Subarulla.

Queenstownia ympäröivän vuorijonon nimi on The Remarkables ("Hätkähdyttävät"), ja se on kyllä nimensä arvoinen. Hätkähdyttävät vuoret on liimattu moneen kohtaan taustalle Sormusleffoissa. Kuvan keskellä näkyvällä aukealla kuvattiin kohtaus, jossa sotajoukot kokoontuvat Pelennorin taistelua varten. Elokuvassa näkymää kuvataan ylhäältä päin kielekkeeltä, joka sijaitsee Victoria-vuorella Wellingtonissa. Pitkät linssit elokuvakameroissa...

Frodo poseeraa Isengardissa

Vertaa.fi

Näissä romanttisissa maisemissa Frodo, Sam ja Klonkku näkivät olifantit. Huomaa myös Peter Jacksonin kesämökki kuvan keskellä olevan kukkulan huipulla. Se pieni vaalea läiskä leveämmän vaalean kaistaleen yläpuolella.

Onneksi Queenstownin maineen Sormustenherra-mekkana pelasti seuraavana päivänä ratsastusretki Dart Stables -talleilla, jotka sijaitsevat Glenorchyssa, Paradise-nimisellä maatilalla. Alue on saanut nimensä alueella parveilevista paratiisisorsista, mutta oli paikka myös melko paratiisimaisen kaunis. Tilan metsissä kuvattiin monia Sormuksen ritarit -elokuvan lopussa olevia metsäkohtauksia, mutta myös ensimmäistä Narnia-elokuvaa ja Wolverinea. Kyllä, Hugh Jackman on nähty niillä pelloilla kirmaamassa alasti. Kaikin puolin nimensä mukainen siis tuo Paradise.

Wanaka-järvi aamu-usvassa

Glenorchyn kirjasto. Molemmat kirjat olivat lainassa.

Parituntinen ratsastus oli hyvin rauhallinen, ja mukaan pääsi ilman ratsastuskokemustakin. Minä noin viiden ratsastustunnin kokemuksellani olin sieltä kokeneemmasta päästä. Sain ratsukseni Elviksen, joka on oikea elokuvatähti: hän esitti Rohanin ratsua Kuninkaan paluussa. Kuten moni kyseisten elokuvien ystävä tietää, monet Rohanin ritareista olivat elokuvassa itse asiassa parroin koristeltuja naisia, koska miespuolisia ratsastajia ei vain ollut tarpeeksi. Hevoset ja ratsastajat seulottiin tarkkaan, ja mukaan päästäkseen ratsastajan piti osoittaa hallitsevansa hevosensa täydellisesti. Elvis pääsi mukaan, vaikka oli kuvausten aikaan vielä nuori ori ja hiukan turhan innokas. Sen kohtauksessa kahdensadan ratsastajan piti rynnätä kentän halki taisteluun ja pysäyttää sitten hevoset käskystä. Elvis kuitenkin innokkaana halusi vain voittaa kaikki muut hevoset juoksukilpailussa, joten se ei halunnutkaan pysähtyä. Sen sijaan se jatkoi joka kerta juoksua kielloista huolimatta, ja ratsastajaparalta murtui nenäkin kun Elvis juoksi päin puuta. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, sankarihevonen vaikutti huomattavasti rauhallisemmalta.

Hepat odottelevat

Leppoisaa ratsastelua mukiinmenevissä maisemissa

Filmitähti Elvis

Tätä rinnettä pitkin örkit eli paikallisen rugby-joukkueen teinit juoksivat alas. Kohtaus on ekan leffan lopussa.

Puu, jonka juurella Boromir kuoli

Ratsastimme takaisin päin vapaapäivää viettävien hevosten laitumen poikki. Yksi kuitenkin oli kovin innokas pääsemään mukaan ja vei Elviksen paikan jonossa, mistä herra stara hiukan hermostui. Tässä vaiheessa oli iloa Eevin ratsastustunneista. Sain sankarin rauhoittumaan kuin mikäkin hevoskuiskaaja!

Queenstownin visiitin lopuksi lähdin päiväretkelle Milford Sound -vuonolle. Paikkaa hehkutetaan yhtenä Uuden-Seelannin kauneimmista. Queenstownista sinne pääsisi linnuntietä puolessa tunnissa, mutta koska vuoret ovat tiellä, autolla matka kestää neljä tuntia. Siinäpä siis köröteltiin aamupäivä ja saavuttiin suoraan laiturille, josta hypättiin risteilyaluksen kyytiin. Itse risteily kesti pari tuntia, ja nyt täytyy kyllä sanoa, että "Uuden-Seelannin kauneimmaksi paikaksi" vuono oli varsin mitäänsanomaton. Olihan siellä hiukan vesiputouksia ja jylhät kiviseinämät, varsin kaunista kyllä, mutta en ihan ymmärrä, miksi paikkaa niin kovasti hehkutetaan. No, menkää itse tekemään omat johtopöäätöksenne. Kuulemma Fjordland National Park -kansallispuistossa kulkeva kolmen päivän vaellusreitti Milford Track on upea. Tiedä sitten, onko sekin vain hypetystä.

Matkalla Milford Soundille. Uuden-Seelannin lupiinit ovat jonkun 1800-luvun maahanmuuttajan puutarhasta karanneita ja niitä kohdellaan rikkaruohoina. Bussikuski kertoi, että lapsilla on tapana raastaa kourallinen lupiinin terälehtiä, heittää kavereiden päälle ja huutaa "you're getting married!"

Vuoristossa elävä papukaija kea. Kuulemma yksi maailman älykkäimmistä linnuista ja kova varastelemaan ihmisten tavaroita.

Milford Soundissa ollaan.

Taas niitä merikarhuja. Kaukaa ne näyttivät aivan kallioon kiinnittyneiltä iilimadoilta!

Nyt kun katsoo näitä kuvia niin oli siel kyl aika kaunista...

Queenstownissa olisi ollut tekemistä kyllä pidemmäksikin aikaa kuin kahdeksi päiväksi. En esimerkiksi noussut vuorelle gondolihissillä enkä kokeillut kelkkarataa, joka kuulemani mukaan on hauskinta ja halvinta (25e), mitä kaupungissa voi tehdä. Milford Soundilta en kuitenkaan palannut Queenstowniin asti, vaan jäin puolimatkaan Te Anau -nimiseen pieneen järvenrantakylään. Kävin syömässä reissun ylellisimmän annoksen risottoa Red Cliff -nimisessä sympaattisessa tavernassa ja painuin pehkuihin.

Soma ravinteli